17
Onnellinen koiratarina
Onnellinen koiratarina lõytyi sattumalta erããltã
keskustelupalstalta, jossa Miia Lindholm kertoi
esimerkin siitã, miten elãmã voi kããntyã paremmaksi.
Rescue elãimistã hyvã esimerkki ovat nãmã kaksi
frettipoikaa. Ne tulivat purevina hirveinã riiviõinã ja
minã kuljin kotonakin aluksi kengãt jalassa. Toinen oli
ollut elãinkaupassa hãkissã puoli vuotta ja toinen taas
omistajalla hãkissã. Tããllã niiden on annettu olla
vapaana, silitelty ja annettu vain olla rauhassa. Nyt
ne tulevat jo syliin nukkumaan.
Olen opiskellut maaseutuyrittãjãksi Asikkalassa ja
nykyããn se sama linja on nimeltããn elãintenhoitaja.
Tãllã hetkellã minulla on koira ja kaksi frettiã, mutta
silloin kun Netta tuli, oli myõs kããrmeitã ja hiiriã. Minulle
tulee elãimiã, kun niitã annetaan pikaisesti pois. En
toimi erityisesti elãinsuojeluyhdistyksen kautta, vaan
niitã tulee tuttujen kautta. Tãmã on oma harrastus.
Perusedellytys mun mielestã on se, ettã lemmikki
tuntee olonsa turvalliseksi ja tietãã omat rajansa.
Mitããn turhaa voivottelua ei tarvita, vaan eletããn
sitã tavallista elãmãã. Erilaiset elãimet on tãssã
suhteessa hyvin samanlaisia. Rauhallisesti, elãimen
omilla ehdoilla tulee hyvã tulos.
Aika pitkãlti kaikkiin tãllaisiin lemmikkeihin sopii se,
ettã toimitaan elãimen omilla ehdoilla, eikã tehdã
asioita vãkisin. Ihmisen tuleminen ei saa olla vaan sitã,
ettã nyt pestããn tai leikataan kynnet. Parempi, jos
ihmisen tuleminen tarkottaa vaikka rapsutuksia.
Netta tuli mulle aika yllãttãen. Serkkutyttõ kysyi,
tulisinko kãymããn erããllã tallilla, jossa oli ongelmia
hevosten kanssa. Niillã ei aina ollut edes ruokaa ja
minã menin juttelemaan omistajan kanssa.
Netta ja onnellinen auringonlasku.
Siellã tallilla tapasin Netan ja ihastuin siihen
takkukasaan. Pidemmãn aikaa kãvin siellã tallilla
ja olot alkoi parantua ihan juttelemalla hevosten
hoidosta.
Kissanpãiviã ja koiranunta 4/2006
Siellã oli pari hevosta, mitkã olisin halunnut ostaa,
mutta ei sitten pããsty sopuun hinnasta. Omistaja
sanoi sitten, ettã otatko Netan hoitoon. Sen sijaan
lupasin ottaa Netan kokonaan.
Niin mulla oli yhtãkkiã mukana koira. Mietin, ettã
mihin tãstã pããdytããn, varsinkin kun sillã hetkellã
asuin vanhempieni luona, eikã ollut mitããn valmiina
koiraa varten. Olin heti alussa melko varma, ettã
Netta jãã minun koiraksi.
Myõhemmin selvis, ettei Netta ollutkaan tallin
omistajan koira, vaan se oli ollut siellã hoidossa.
Oven taakse ilmestyi pari tyttõã, jotka sanoivat, ettã
se on heidãn koira, eivãtkã he halua koiraa antaa.