17
Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2006
Lapset ja lemmikit
Lainaan heti alkuun Päivi Digertin sanoja, jotka kuulin
haastatellessani häntä cornish rexien ja
kääpiösnautserien kasvatuksesta. "Myyn
mieluummin lapsiperheeseen, kun lapsilla on
aikaa touhuta. Aikuisilla on aina kiire."
Kuinka totta tuo onkaan. Todennäköisempää on,
että juuri kolmevuotias poika hihkuu ja juoksee ympäri
taloa, vetää narua perässään ja ohjaa kissojen leikkiä.
Tai todennäköistä on, että koiran paras kaveri onkin
tokaluokkalainen, joka vaikkapa ulkona piilottaa koiran
lempipalloa mitä erilaisempiin paikkoihin yhä
uudestaan ja uudestaan. Koiran häntä heiluu riemusta
niin, että on irrota, kun se taas ryntää etsimään.
Kyllä aikuinen tietenkin kouluttaa, harrastaa ja
rakastaa lemmikkiään paremmin kuin kukaan muu,
mutta ne touhut ovat erilaisia. Kuten sanottua, meillä
aikuisilla on usein kiire, mutta lapsilla on enemmän
aikaa.
Riippuu hyvin paljon kasvattajasta ja esimerkiksi
hänen kasvattamastaan rodusta, miten kasvattaja
suhtautuu lapsiperheisiin lemmikin ostajana. Hänen
vastuullaan on pyrkiä näkemään, pääseekö lemmikki
hyvään ja rakastavaan kotiin. Varmasti tulee eteen
tilanteita, jolloin kasvattaja ei voi luottaa raisuihin
lapsiin ja pelkää lemmikkinsä puolesta niin, että
kieltäytyy myymästä perheelle lemmikkiä.
Suurimmassa osassa perheitä, joissa lemmikkejä on,
lapset opetetaan kunnioittamaan ja käsittelemään
eläimiä oikein. On tehty tutkimus (jota en nyt mistään
löytänyt), jossa on todettu, että ne lapset joilla on
lapsena lemmikki, eivät yhtä todennäköisesti syyllisty
kasvettuaan eläinsuojelurikkomuksiin kuin ne
ihmiset, joilla ei lapsuudessaan ollut lemmikkiä.
Kiintymys ja läheltä koettu elämä lemmikkien parissa
opettavat ajattelemaan lemmikkiä elävänä ja
tuntevana olentona. Eihän tärkeälle ystävälle voisi
tehdä mitään pahaa.
Lapselle lemmikki tarjoaa ystävyyttä, kenties seuraa
silloin, kun tulee yksin koulusta kotiin ja kumppania,
jolle voi kertoa niin hienot kuin ikävätkin asiat. On
tilanteita, jolloin sydäntä pakottavat asiat haudataan
ystävän turkkiin ja niiden ikävä merkitys vähenee.
Ehkäpä itselläsikin on muistikuvia lapsuudesta ja
yhä toisinaan mielessä se tärkeä nelijalkainen
ystävä.
Lapsen ja lemmikin ystävyys on syvää ja antoisaa.
Myös menetys kuuluu lapsen ja lemmikin
suhteeseen. Nelijalkainen ystävä voi elää pitkään
tai vähän lyhyemmän ajan, mutta jossain vaiheessa
myös kuolema on edessä. Aihe on vaikea aikuiselle
ja sitä se todella on myös lapselle. Toisaalta lapselle
se tarjoaa myös mahdollisuuden ymmärtää elämän
kiertokulkua.
Kaikkitietävä amerikkalainen Dr. Phil käsitteli
ohjelmassaan alkuvuodesta lemmikkien kuolemaa
lasten kannalta. Hän pyysi vanhempia
keskustelemaan kuolemasta lapsen kanssa silloin,
kun se on tapahtunut. Ei ole oikein hankkia heti
samanlaista lemmikkiä ja sanoa, että on se sama
"Rekku". Se on varmasti totta. Puhuminen on
vaikeaa, mutta julmaa olisi huijata lasta, jota ei
kuitenkaan voi huijata.